07.02.2008 - 11:43
Tämä on yksityistä historiaani. Se on perheeni historiaa hevosettomassa talossa, mutta myös minun valokuvausharrastukseni historiaa. Ensimmäinen kamera, veljen vanha, oli ns. laatikkokamera, Kodakin matolaatikko. Filmirullaan mahtui 12 kuvaa, ja niiden oli pakko onnistua, sillä kuvaaminen oli kallista. Kokeiluihin ei ollut varaa. (Ah, tätä digiajan onnea!)
Otin kuvan 1960-luvulla. Isä ja äiti sekä veljeni Leijonamieli ovat istuttamassa varhaisperunaa. Velipoika hengähtää vähän: hän on juuri vetänyt meikäläisenmöyrää, joka on siis ihmisvetoinen aura. Äiti on pudotellut siemenperunoita vakoon, minä olen ollut samassa työssä, vaikka olenkin päässyt välillä kuvaa ottamaan. Isä ei näköjään malta pitää taukoa, vaan viimeistelee kuokalla vakoa. Taustalla on kotimme, isän itse rakentama.
Edit 14.39
Nyt vasta huomasin, että tätä kuvaa en ole ottanutkaan sillä matolaatikolla. Sillä tuli suorakaiteen muotoisia kuvia, ns. 6x9. Olen ottanut tämän seuraavalla kamerallani, joka sekin taisi olla veljeltä peritty.
Pitääpä etsiä joskus tänne jokin kuva, jonka olen ottanut sillä vanhemmalla kameralla. Oli muuten filmin pujottaminenkin aika operaatio siihen aikaan.
07.02.2008 - 12:55
Mikä minuun nyt meni: kyynel herahtaa silmäkulmaan kun kuvaa katson ja tarinasi luen. Eläydyn suomalaisuuden historiaan. Isän rakentama talo, perunapelto, perhe. Ja sinä kuvaamassa tätä.
Kiitos tästä.
07.02.2008 - 13:13
Kauniita, erikoisia sanoja tekstissä. Matolaatikko ja meikäläismöyrä, joita en ole koskaan ennen kuullut. Ja arjen työt. siis tuli niin nostalginen olo. Meillä kun ennen nostettiin perunaa sukulaiset oli apuna ja meillä oli hevonen. Kuva on kaunis valoineen ja varjoineen !
07.02.2008 - 14:07
Tuli minullekin jotenkin haikea olo, kun tätä vanhaa idylliä katselin. Kaikki on nykyään niin toisin ja isien rakentamat talot monesti jo joutuneet väistymään uudempien tieltä. Harmillista, sillä itse pidän juuri sellaisesta vanhasta. Ihanasti kuvattu yksilön hirtoriaa. :)
07.02.2008 - 14:12
Yksi kahdestatoista kuvasta onnistui mainiosti. Perunat piti laittaa vakoon itu ylöspäin, näin minulle opetettiin.
Obeesia itte
07.02.2008 - 14:38
Kyynel taisi herahtaa omaankin silmänurkkaan. Koti oli kallis senkin vuoksi, että sitä ennen vanhempani lapsineen olivat asuneet milloinkin kenenkin nurkissa. Viimein oli saatu oma maa (2 ha) ja sinne ensin vanha sauna ja sitten pieni muualta siirretty mökki, jossa minä synnyin. Sitten isä rakensi oikean talon, jossa oli tupa, kamari ja pieni huone vanhimmalle siskolleni. Myöhemmin rakennettiin minulle vinttikämppä. Olin silloin jo 14-vuotias.
Marjatta
07.02.2008 - 14:51
Tuli nostalginen olo. Samalla lailla meillä pantiin perunat maahan. Muuten kiinnitin huomiota siihen asiaan; oliko äidilläsi pitkät housut. Se oli harvinaista siihen aikaan; yleensä naisilla oli työtakki ja joku vanha hame tälläisissä töissä. Pitkiä housuja ei paljon ollut, mitä nyt joillakin oli miesten vanhat saapashousut.
Obeesia
07.02.2008 - 15:13
Äiti oli siinä suhteessa moderni ihminen: hän käytti pitkiä housuja usein. Syynä oli osittain sekin, että hänellä oli usein virtsatietulehduksia.
Ei hän ostanut itselleen uusia pitkiähousuja, vaan käytti ulkotöissä ja myöhemmin sisälläkin minun vanhojani. Hän joutui ne pienentämään itselleen sopiviksi, koska oli paljon minua hoikempi.
07.02.2008 - 15:25
oi kun ihana vanhan ajan kuva!
07.02.2008 - 15:29
Perunanosto oli mukavaa, mutta meillä oli niin savinen maa, että perunaa ei erottanut savikököstä, se olis pitänyt ensin perata. Äiti aina sanoikin , että kellarissa on vielä paljon perunoita. Puolet siitä taisi olla tota sinne raahattua painavaa savea.Kyllä tulee liikuttuneeksi, ei voi mitään, kun noita vanhoja kuvia katselee.
Taidankin jatkaa muisteluita ja kaivan esiin lapsuuskuvia samioilta ajoilta.
07.02.2008 - 15:57
Hienoja nämä vanhat, mustavalkoiset kuvat.Nostalgiaa.
07.02.2008 - 16:30
Onpa hyvä kuva! Ja historialliset toimet, milloinkas se peruna tuli Suomeen?
07.02.2008 - 17:39
Perunaa on ollut Suomessa ainakin jo vuonna 1750, joten pitkä historia silläkin.
Oh-show-tah hoi-ne-ne
www
07.02.2008 - 18:10
Rullafilmi kai kuitenkin? 6 x 6
Obeesia
07.02.2008 - 18:31
Rullafilmi, 6x6
Olli
07.02.2008 - 18:56
Aatraksi minä sanosin.. tuota vejettävää vehettä.
07.02.2008 - 19:53
Vastaavia vanhoja kuvia olisi mukava nähdä enemmänkin.
07.02.2008 - 20:07
Oi kuinka hyvä valinta historiakuvaksi!
Aito ja tunnelmaltaan vahva kuva. Kiva nähdä miten perheesi ei yhtään poseeraa vaan ovat rennosti läsnä. Aitous tekee vaikutuksen!
07.02.2008 - 20:44
Kyllä, hietoriaa on, kaikki tyynni.
07.02.2008 - 20:48
Historia on todellakin kaunista ja varsinkin silloin kun se muuttuu muistoksi.
07.02.2008 - 23:11
Ihana kuva. Hyviä muistoja.
08.02.2008 - 01:27
Suomen arkipäivän historiaa.
08.02.2008 - 09:37
Tunnelmallinen kuva arkisesta aherruksesta! Meillä oli samanlainen musta laatikkokamera, kun olin pieni ja sitä seurasi ns. CocaCola-kamera, jonka sai kolapulloista kerätyillä korkeilla. Vahinko, ettei niitä kameroita ole tallessa, varsinkin se laatikkokamera olisi jo tosi historiallinen.
Obeesia
08.02.2008 - 09:57
Olli, saattaa se olla aatrakin. Sitä sanaa en tosin ole kuullut käytössä, ainoastaan sanaristikoissa ja myöhemmin kansatieteen luennolla.
B, vanhoja kuvia ei ole paljonkaan tallella. Kuvaaminen oli kallista, ei filmiä saanut turhan päiten haaskata.
Kutuharju, en enää muista, millainen tunnelma vallitsi silloin. Luultavasti äiti on juuri sanonut, että "paa se kamera pois jo, tyätä on niinku tuhkaa, ei jumalakaan laiskoja ruaki".
Tuhkimo, Ikivalkea, Kirsi, Saaga, yksilön ja perheen historiaahan tämä.
Iines J, olisi pitänyt laittaa talteen tuokin kamera. Se vain oli silloin sama kuin nykyään kännykän kanssa: vanhanmallinen oli halveksittava.
08.02.2008 - 20:42
Hieno kuva ja kaunis tarina. Kiitos kun jaoit sen kanssamme.
10.02.2008 - 22:50
kiitos, tämä oli koskettava!
